Vanhan vuoden surut saavat jäädä unholaan. Voin huomenna sanoa, että äiti nukkui pois viime vuonna, sen sijaan että laskisin viikkoja tai kuukausia. Voin toivottavasti mennä kohti valoisaa kesää keventyen hetki hetkeltä, niin kiloiltani kuin suruiltanikin.

Vanhan vuoden viimeisen päivä aloitin kahden tunnin mega-zumballa, jossa hiki lensi ja nauru raikasi. Samalla riemullisella asenteella toivon kaikkien tulevien päivien alkavan. Riemulla siitä, että jokainen hetki on askel parempaa huomista, kohti kevyempää minää ja kohti uusia ihania seikkailuja ja rikkauksia, jotka saattavat odottaa minkä kulman takana hyvänsä.

Rakkautta kaikille <3